Kuunnelkaa vainoa paenneita ihmisoikeusaktivistejä!

Lauantaina 13.5 PJAK (kurdilainen vasemmisto) järjesti Helsingissä mielenilmaisun ja muistotilaisuuden vangittujen ja teloitettujen tovereidensa muistoksi ja ihmisoikeuksien kunnioituksen puolesta.

Nämä henkilöt jotka Iranin hallitus teloitti noin 7 vuotta sitten olivat Farzad Kamangar, Shirin Alamhuli, Farhad Wakili, Ali Haydarian ja Mehdi islamian. Nämä henkilöt olivat opettajia, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisterjä. Miksi minä kirjoitan tästä nimenoimaisesta asiasta?

Tämä mielenilmaus ei ollut vain näiden yksittäisten henkilöiden muistoksi, vaan myös sitä minkä eteen he kamppailivat ja valitettavasti myös menettivät henkensä. Nämä henkilöt, niin kun monet muut ovat tehneet ja tekevät juuri nyt, kamppailivat demokraattisten arvojen ja kehityksen eteen ja menettivät siksi henkensä teokraattiselle ja fasistiselle hallitukselle.

Meidän tulisi suomessakin ymmärtää miten tärkeä demokraattisista periaatteista kiinnipitäminen on. Meidän tulee ymmärtää MITKÄ ne ovat, ja mitä tapahtuu kun niistä luovutaan. Kun demokraattisista periaatteista luovutaan syntyy vaino. Sivistystö, toimittajat, tutkijat, kulttuuritoimijat vainotaan ja teloitetaan, vähemmistöjen oikeuksia poljetaan, naiset orjuutetaan, oikeutta kokoontua rajoitetaan, mielipiteitään ei saa ilmaista ja kieltään ei välttämättä saa puhua. Tarvitsemmeko ihmisoikeusaktivistejä lähi-idästä kertomaan meille mitä se merkitsee kun demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei ole?

Tarvitsemmeko kurdilaisia ihmisoikeusaktivistejä jotka ovat paenneet teokraattisia, fasistisia, oligarkkisia, diktatuurisia järjestelmiä kertomaan meille mitä se merkitsee kun demokraattisista periaatteista luovutaan tai miltä arkipäivä siis näyttää kun sitä ei ole? Tarvitsemmeko heidät oikeasti kertomaan mitä tapahtuu kun kansanryhmälle ei suoda ääntä ja itsehallintoa. Kurdeja on noin 40 miljoonaa yhteensä Syriassa, irakissa, Turkissa ja Iranissa, mutta omaa valtiota heillä ei ole. Syyriassa ja Irakissa on itsehallintoa mutta ovat osa Irakin ja Syyrian valtiota. Iranin Kurdistanissa asuu noin 8 miljoonaa kurdia. Heille ei suoda vapautta tai itsehallintoa. Heitä vainotaan, ei suoda oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin tai poliittiseen toimijuuteen.

Heidän alueen luonnonvaroja riistetään, Heidät käytetään jalkaväkenä länsimaalaisten luomilleen terroristijärjestöjen torjumiseen, naiset orjuutetaan, sivistystö ja ihmisoikeusaktivistit vangitaan, kidutetaan ja tapetaan vaan siksi että he puolustavat ihmisoikeuksia ja demokraattisia arvoja; ihmisten oikeutta tietoon, omaan rauhaan, kieleen, tasa-arvoon, ja omaan hallintoon.

Tästä lauantain mielenosoituksesta oli kyse. Siitä mikä demokratia on ja miltä elämä näyttää kun sitä ei ole.

Monella tapaa Suomi on juuri nyt luopumassa demokraattisista periaatteista. Talouspolitiikkaa on ajettu oligarkkisilla periaatteilla jo kauan, mutta tilanne on kärjistynyt entisestään tämän hallituskauden aikana. Demokratiaa täytyy osata vaatia jatkuvasti, eikä pitää itsestäänselvyytenä, etenkin sellaisella hallituksella joka johtaa maatamme juuri nyt. Mutta liian iso osa Suomen kansasta nukkuu, ja eivät edes välttämättä edes ymmärrä mitkä demokraattiset periaatteet ja hallintotavat ovat eikä näe miten demokratiasta luopuminen tapahtuu juuri nyt huolestuttavalla vauhdilla.

Vaikuttaa siltä että me tosiaan tarvitsemme kurdilaisia ihmisoikeusaktivistejä kertomaan meille mistä luovumme kun luovumme demokraattisista periaatteista. Katsokaa vain että meidän nykyinen pääministeri onnistui mediahallintatavallaan syrjäyttämään Suomen mediavapauden kärkipaikasta ja hän istuu vieläkin pääministerinä. Suurin osa kansasta on hiljaa. Katsokaa miten taloudellinen ja poliittinen eliitti on nykyään sama. Ja kansa sen kun vaan äänestää oikeistolaisia.

Demokraattisten periaatteiden luopuminen voi alkaa niin pienestä kun että pääministeri onnistuu syrjäyttämään Suomen mediavapauden kärkipaikasta. Jos hyväksymme tämän, minkä muun hyväksymme?

Meillä on Suomessa ihmisiä jotka ovat paenneet vainoa ja vapauden riistoa, ihmisiä joilta voimme oppia miten tärkeä on pitää demokraattisista periaatteista kiinni, jos me vain olemme tarpeeksi viisaita kuuntelemaan. Me olemme myös osa kansainvälistä yhteisöä jolla on vastuu Lähi-Idän tilanteesta. Irakin ja Syyrian puolella on onnistuttu luomaan itsehallintoa kurdeille. Tämä olisi myös tärkeä saavuttaa Turkin ja Iranin puolella jotta tämä kansa saa mahdollisuuden rakentaa yhteiskuntaa missä voivat rakentaa järjestelmää sekulaarisin, demokraattisin perustein, teokraattisten ja tribaalien sijaan, suojella alueen vähemmistöjä ja luoda mahdollisuuksia rakentaa diplomaattiset suhteensa kansainvälisesti omista lähtökohdista lähtöisin.

Meidän kannattaa kuunnella Suomessa asuvia vainoa paenneita, ottaa oppia siitä miksi demokratian eteen täytyy tehdä jatkuva työtä, sekä paikallisesti että kansainvälisesti.

Lauantain 13.5 mielenosoitus ei vain ollut muistotilaisuus Farzad Kamangefille, Shirin Alamhulille, Farhad Wakilille, Ali Haydaianille ja Mehdi Islamianille vaan mielenilmaisu oli myös muistutus demokraatisten arvojen tärkeydestä ja ihmisistä jotka poliittisina vankeina tälläkin hetkellä kärsivät kidutuksesta Turkin ja Iranin vankiloissa, vain siksi että tekevät työtä kurdien itsehallinnon, demokratian ja vapauden eteen Lähi-idässä. Kuunnelkaamme heitä tarkkaan nyt.

Lähteitä:
http://iranrights.org/memorial/story/-5375/shirin-alamhuli-atashgah
https://www.theguardian.com/world/iran-blog/2012/may/16/iran-kurdish-teacher-farzad-kamangar
https://www.amnesty.org.uk/blogs/focus-iran/farzad-kamangar-and-4-other-political-prisoners-executed-0
http://data.riksdagen.se/dokument/GW1163.html
http://data.riksdagen.se/dokument/GW114.html
http://www.helahalsingland.se/opinion/insandare/frihetskampar-avrattades